Lähtemättömät lällätykset

Millainen mainos on kaikkein ärsyttävin? Asiasta lienee itse kullakin omat mielipiteensä, mutta minua eniten nyppivät sellaiset, joissa on jokin tarttuva laulunpätkä ja joita toistetaan tarpeeksi usein. Auditiivisen eli kuulemalla oppivan ihmisen muistiin nämä simppelit mainosrenkutukset voivat takertua vuosiksi. Jokin sana voi muistua mieleen väärin, mutta yleispiirteet säilyvät. Seuraavaksi hieman esimerkkejä – muistatko nämä? En ota syitä niskoilleni, jos ne jäävät päähän soimaan.

Vesipuisto Serena käytti vuosia omaa mainoslauluaan yhdessä kohdetta esittelevän kuvamateriaalin kanssa: ”Vesipuisto Serena kaikki mukaan viettelee. Vesipuisto Serena loman vauhtiin laukaisee. Tule mäkiliukuriin, hyppää virran pyörteisiin. Kesätunnelmaan meidät kaikki nostaa hurjimpaan. Tulkaa kaikki nauttimaan, kesästä kaiken irti saa Serena.” Tämähän on tärkeää muistaa. Mutta oliko se tunnelma hurjempaa vai kuumempaa?

Sitten jo historian hämäriin hautautunut laajakaistamainos jostain 2000-luvun alusta – en edes muista, minkä operaattorin tai onko sitä enää olemassakaan. Joka tapauksessa mainoksessa mieshenkilö puku päällä esittelee aiheen: ”Minuutti on liian pitkä aika, verkkoon pitää päästä paljon nopeammin” ja monistuu laulamaan kaanonissa itsensä kanssa ”paljon nopeammin, paljon nopeammin…” Silloin ne kohisevat, piipittävät puhelinmodeemit olivat vielä arkipäivää. Ainakin laulun palautuessa mieleen muistaa, miten vaikeaa se nettiin pääsy oli joskus. Vähintään yhtä vaikeaa on yrittää unohtaa mainittu laulunpätkä, koska ihmisen muisti on valitettavan valikoiva – lukion pitkästä matematiikasta ei ole enää oikein minkäänlaista muistikuvaa,  mutta tällaiset rallatukset sitten muistaa.

Minigrip-pusseja kaupiteltiin visuaalisesti muistaakseni sangen vaatimattomalla mainoksella, johon liittyi pehmeän naisäänen iskelmällinen hymni: ”Ota talteen mansikat, herneet, sienet, herukat. Yrtit, mehut, lihat, kalat, kaikki kesän herkkupalat. Minigrip.” Kuvallisuudella ei riehakoinut myöskään Olvin mainos, jossa piirretty tuoppi lauloi: ”Älä ota sitä vakavasti. Älä ota sitä vakavasti. Illalla taas tavataan ja lauletaan uudelleen. Älä ota sitä vakavasti…” Nykyään tämäkin tulkittaisiin kai laittomaksi juomiseen kannustamiseksi.

Varsin kamala mainos tarttuuvuudessaan oli myös Sunnuntain leivontatuotteita esittelevä pätkä, jossa pikkuoravaääniset pullaukot tanssivat ja lauloivat vuorotellen näkymättömäksi jääneen miesäänen kanssa. Pätkä oli melko pitkä ja on allekirjoittaneelta jo osittain unohtunut, mutta tällaisia kohtia siinä oli: ”Valmista vaivatta – näin on, ja ihanan rapsakka! Piirakkaa maistuvaa – suolaista, makeaa. On kakku suklaisaa – suussasulavaa. Sillä onhan sunnuntai – lepopäivä, totta kai!” Muutama vuosi sitten tv:ssä pyöri jokin muukin tanssivien ja laulavien pullien mainos, mutta siinä vaiheessa television kaukosäätimessä oli jo onneksi mykistystoiminto.

Televisiomainosten suhteen auditiivista ihmistä auttaa kaukosäätimen mykistyspainike – äänettömälle vain koko mainoskatko. Ilman sitä päässä soisi tänä päivänä varmasti myös laulavien Jaffa-hedelmien veisaus ja kurkkutabletti Bafucinia ylistävän, valkoista flyygeliä soittavan naisen lallatus. Sen sijaan radiomainoksilta on vaikeampi välttyä, radiosta kun ei näe, milloin mainoskatko päättyy. Lopetin radion kuuntelun joitain vuosia sitten lähes kokonaan, mutta absoluuttinen välttäminen on lähes mahdotonta. Siksipä pari vuotta sitten mieleen iskostui jouluinen Kotisinappi-mainos, jossa Kulkusten kertosäkeistön melodialla lauletaan: ”Kinkulle, kinkulle Kotisinappi. Tunnistat sen tutusta mökin kuvasta.” Nyt ei voi enää katsoa Kotisinappi-purkkia ilman, että teema alkaa pyöriä päässä. Ei ole yhtään ärsyttävää, kun avaa jääkaapin, näkee sinappipurkin ja siinä sitä taas ollaan, ”kinkulle, kinkulle…”. Kun ei edes pidä sinapista!

Marinetti-pihvejä mainostettiin aikanaan innokkaasti tunnuslaulujen avulla. Niitä taisi olla useampikin, mutta yksi oli avaruusaiheinen. Loppupuoli kuului näin: ”Kera kultsuni kosmonautin Marinettini herkun nautin. On helppoa haku, tuoksu ja maku kiirivät kosmokseenkin. Marinetti – se on pihvi.” Mikähän järki siinäkin oli…

Radiomainosten hitteihin luokittelisin myös valuutanvaihtoaikoihin soitetun euroinformaatiorenkutuksen: ”Tiesithän että euro kelpaa pian ihan kaikkialla, kaikkialla paitsi Britteinmaalla. Yksi euro viisi markkaa ja penneinä päälle, yhdeksän neljä viisi seitsemän kolme. Siis ei melkein mänty, ei melkein kataja, ei melkein koivu vaan melkeinpä kuusi, tuo valuuttamme uusi…” Kappale oli kaikkinensa ontuva rytmiikasta laulutyyliin, mutta sen ansiosta voi aina palauttaa mieleen, kuinka monta markkaa euro taas olikaan.

Samoihin aikoihin rahalaulun kanssa mainosti Stiga ruohonleikkureitaan: ”Stiga on kulkija luonnostaan, syntynyt ruohoa leikkaamaan. Stiga on ketterä käänteissään, liikkuu se kuin menis itsestään. Ajetaanpa poijjaat Stigalla vaan, eipä ole nurmikko rempallaan. Huoletonta huvia on leikkuutyö, Stiga kun ruohoa tasaseen syö!” Ei lauluna ärsyttävimmästä päästä, mutta muistettavana varsin tarpeeton jollotus. Samana kesänä kampanjoivat myös jäätelökioskit: ”Tervetuloa Ingman Sun Ice kioskille, keskitä jäätelöhankintasi sille. Kivan yllärin tarjoaa kioski jokainen, joka sadas jäätelö on ilmainen. Ingman Sun Ice. Ingman Sun Ice.” Siinäkin oli melko nykivä ja heppoinen melodia, mutta tarpeeksi usein toistuessaan mieleenpainuva.

Siinäpä sitä on muisteltavaa. Mainittakoon, että osaan myös luetella kaikki suomen kielen 21 indefiniittipronominia (joka, jokainen, joku…), koska rytmitin ne mieleeni tietyllä tavalla. Hoilotin itselleni muistiin myös elokuvalippujen varausnumeron joskus vuoden 2003 aikoihin – se oli 85189. Joskus mietin, mitä jos vanhemmiten sortuu johonkin muistisairauteen. On sitten hoitohenkilökunnalla hilpeää, kun asiakkaan ainoana ulosantina ovat kymmeniä vuosia vanhat mainoslällätykset. Luultavasti siinä vaiheessa EU on jo kieltänyt sinapin, Stiga on siirtynyt valmistamaan jotain ihan muuta kuin ruohonleikkureita (jos ruohoakaan enää on), Serena on purettu vesivahinkojen takia eikä kukaan tavallinen tallaaja enää muista Suomen edellisvuosituhantista rahayksikköä. Saakohan silloin sakkoa, jos laulaa Olvi-mainosta, vai pidetäänkö sitä jo arvokkaana kansanperinteenä? Toisaalta paljonko sitä dementikkona edes välittää enää?