Leevi and the Leavingsin kappale Jouluaattona kännissä vuodelta 1995 on usealla tapaa sangen epäsovinnainen joululaulu. Pelkästään kappaleen soundin perusteella sitä tuskin edes joululauluksi uskoisi, vaikka tamburiini aika ajoin helähtääkin. Instrumentaatio on yhtyeelle varsin tyypillinen; melodiasoittimena mandoliini hymyilyttää. Gösta Sundqvistin lauluäänessä on sille ominaista lämpöä ja hyväntahtoisuutta, vaikka sanoituksen sisältö olisi mitä.
Toisin kuin monissa kriittisissä joululauluissa, tässä päähenkilö ei vietäkään ankeaa joulua yksin, vaan koko suku on jouluaattona kännissä Aulikki-tädin kotiviinistä, kuten kertosäkeistössä lauletaan. Jouluun rajoittuvasta juhlimisesta ei tosin ole kysymys, kun kertosäkeistön alku kuuluu: ”Sitä aina ei huomaa juodessa, että joulu on kerran vuodessa.” Tällainen on siis kertosäkeistön sisältö. Säkeistöt laajentavat kappaleen sanomaa; esimerkiksi 3. säkeistössä lauletaan, kuinka väkijoukolla on jonotettu leipää ja harmitellaan, miten moni on pudonnut pois leikistä ja ”liian moni jouluaattona kännissä”. Jos tässäkään ei vielä ole tarpeeksi vihjailua, perään tuleva neljäs säkeistö kertoo itseironiassaan kaiken: ”Jos vain riippuvan jostain köyden nään, kiedon kaulani ympäri köyden pään. Olenkohan uutenavuotena hengissä, kun örisen jo jouluaattona kännissä?” Tätä kysymystä seuraa vielä kahdesti laulettu kertosäkeistö eli B-taite.
Siinä missä suurimmassa osassa kriittisistä joululauluista kritiikin kohteena on yhteiskunta ja joulunvieton teennäisyys, Jouluaattona kännissä kritisoi enemmänkin suomalaista alkoholismia ja siten ehkä yksilönkin valintoja. Yhteiskuntakin toki saa osansa esimerkiksi juuri leipäjonoa käsittelevässä kohdassa, mutta muutoin kyse tuntuu olevan enemmänkin yksilöllisten valintojen korostamisesta. Ehkä onkin ajettu takaa ajatusta, että edes jouluna pitäisi käyttäytyä siististi, jolloin jopa tuettaisiin perinteistä ajatusta joulunvietosta.
Ironian muotoja kappaleessa ovat ainakin jouluisten illuusioiden tuhoaminen, päähenkilön itseironia ja joululaululle kohdistettujen odotusten pettäminen. Siinä mielessä kappale on kiinnostava, että parodiointi ja liioittelu on jätetty hyvin vähälle. Tietyllä tapaa sanoituksen sisältämä huumori latistuu ja kääntää ajatukset ironisen sanoman suuntaan, kun musiikilla ei pyritäkään suoraan jäljittelemään ja ylikorostamaan tyypillisiä joulumusiikin konventioita. Ironialle ominainen tapa esittää maailma silkkana leikkinä löytyy laulussa mielestäni ainakin musiikin ja laulutyylin keveydestä ja lämmöstä, mutta mainitaanpa leikki suoraan sanoissakin yhteydessä, jossa monen mainitaan pudonneen leikistä pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti