Joulun soiva äänimaisema

Lähestulkoon jokaisella suomalaisella lienee jonkinlainen käsitys siitä, millaisia asioita joululauluissa käsitellään ja millä keinoin. Laulujen sanomat ovat yleensä melko samansisältöisiä. Itse jakaisin laulut kahteen päätyyppiin: hartaat ja hilpeät. Tiettyjä topoksia eli vakioaiheita ja teemoja löytyy molemmista tyypeistä ja myös välimuotoja on olemassa. Kaikki sisältyy kuitenkin laajempaan joulumusiikkikäsitteeseen.

Lähes kaikista tunnettujen joululaulujen sanoituksista voidaan löytää ainakin joitain seuraavista tekijöistä: kiireettömyys, joulukuusi kynttilöineen, puhdas lumi, jouluruoka ja yhteisöllisyys vain muutamia mainitakseni. Ruokatematiikassa erityisesti jouluporsas, puuro ja leipominen korostuvat. Realistiselta kannalta naiivi toive maailmanrauhasta esiintyy usein ja joskus rauhan jopa uskotaan jo olevan maassa.

Entäpä sitten esitystavat eli konventiot? Joskus tuntuu, että kaikki suositut ja vähemmänkin suositut artistit ovat tehneet omat joululevynsä, joiden sisällöt perustuvat pitkälti vanhoille, jo moneen kertaan kuulluille joululaulukliseille. Laulujen käsittely ei yleensä ole kovin rohkeaa, vaan tunnelmaa haetaan tutuilla tekijöillä. Havaintojeni mukaan joulumusiikin ominaispiirteisiin kuuluu esimerkiksi runsas perkussiosoitinten käyttö; kellot, kulkuset, tamburiinit ja triangelit helkkäävät ja mallettiperkurssioilla luodaan pehmeän taianomaista tilaa. Koska joulua usein pidetään viattomien eli lasten juhlana, ei ole yllättävää, että joululevyt ja -konsertit, joissa lapset laulavat, ovat suosittuja vuosi toisensa jälkeen. Myös aikuisten laulamissa joulukappaleissa lapsikuoro on usein mukana.

Hartaissa joululauluissa, esimerkiksi kappaleessa Kun joulu on, melodia on tyypillisesti pitkälinjainen ja tyynnyttävä. Esimerkin sanoituksessa kuvataan hiljentynyttä luontoa, mutta pimeydestä ja pakkasesta huolimatta lapset laulavat riemuissaan, kynttilät loistavat kuusessa ja ruokaa ja lahjoja riittää. Jeesus-lapsen syntymäänkin viitataan viimeisessä säkeistössä ja ”siks´ mieli hellä on kristityllä”. Hartaiden joululaulujen tematiikkaan sisältyykin usein uskonnollisia viitteitä, mikä voidaan havaita myös sellaisissa kappaleissa kuin Varpunen jouluaamuna ja Joulupuu on rakennettu.

Toisen päätyypin lauluissa melodia on yleensä nopeampi ja uskonnolliset aiheet vähäisempiä. Tähän luokkaan kuuluu runsaasti lyhyitä, joskus vain yhden säkeistön mittaisia pikkukappaleita, jotka ovat suosittuja yhteislauluina. Sanoitus käsitteleekin usein yhteenkuuluvuutta, juhlintaa ja iloa. Esimerkiksi Hei tonttu-ukot hyppikää muistuttaa, että on aika riemuita ja Äidin porsaissa lauletaan yhteisöllisestä samanlaisuudesta, kun sekä sinä että minä olemme äidin porsaita. Liekö porsastematiikassa viite myös joulunajan syöminkeihin – tässä voi havaita halutessaan ironian merkkejä.

Eräänlaisena välityypin kappaleena pitäisin Katri Helenan tunnetuksi tekemää Joulumaa-laulua (1978), jonka melodia ei ole harras, muttei varsinaisesti hilpeäkään. Laulusta ei löydy suoraa kristillistä viitettä, mutta sanoitusta tutkailemalla huomaa kyllä, että kaivattu Joulumaa on selvästi taianomainen paratiisi, ”ihmismielen rauhan valtakunta”. Mielikuvaa lapsenomaisesta, maagisesta onnen maasta haetaan myös musiikilla – Joulumaa on tulvillaan pieniä kelloääniä ja pehmeää mallettisoundia; kappaleen alku- ja loppusoitotkin esittää mallettisoitin, luullakseni marimba tai ksylofoni. Yhteisöllisyyden sijasta kappaleessa korostuu ajatus siitä, että ihmisen on löydettävä rauha itsestään, koska sitä ei jauha valmiiksi mikään mylly. Aiemmassa kohtaa laulaja kuitenkin toivoo saavansa suuren puurokauhan, jolla antaa rauha maailmalle. Ajatusta hyvyydestä ja viattomuudesta korostetaan myös mukana laulavan lapsikuoron avulla.