Joulun kellojen kilinää

Konserttiarvio. Joulun kellot –konsertti Nastolan kirkossa  21.12.2014. Harri Lidsle, tuuba. Miikka Kallio, piano ja urut. Casper Lidsle, lyömäsoittimet.

Jo kolmatta vuotta peräkkäin Nastolan kirkossa saatiin Taiteen edistämiskeskuksen tuella nauttia varsin erikoisen kokoonpanon joulukonsertista. Ohjelmassa oli tuttuja, kirkkoon sopivia joululauluja, joiden sovituksissa oli käytetty Miikka Kallion jazzillista luovuutta. Esimerkiksi konsertin nimikko- ja samalla avauskappale oli pehmeän impressionistinen, jazzahtava ja eteerinen kuten myös sitä seuraava On hanget korkeat nietokset. Samaan ajattoman kelluvaan linjaan palattiin pitkin konserttia.

Kolmantena kappaleena esitetty Adventtilaulu ei vaikuttanut tutulta nimensä tai alkunsa puolesta, mutta tuuban esitellessä teeman se paljastui virreksi 15 (Tiellä ken vaeltaa) – mielenkiintoista sinänsä, että tämä on luokiteltu virsikirjassakin adventin aikaan, vaikka sanoituksessa selvästi kerrotaan palmusunnuntain tapahtumista.

Tsaikovskin jouluisesta Pähkinänsärkijä-baletista kuultiin kolme tuttua melodiaa. Sokerikeijun tanssin tulkinta oli ilahduttavan rytmikäs ja leikkisä. Trepakissa tuuba hallitsi melodian ratsastaen eteenpäin veikeästi popotellen – hetkittäin mieleen tuli Rossinin Wilhelm Tell -alkusoitto. Kukkaistanssissa piano palasi impressionistisiin tunnelmiin.

Pähkinänsärkijä-sarjan jälkeen soittajatrio siirtyi urkuparvelle kolmen laulun ajaksi. Mary´s Boy Child oli leikkisä ja eloisa, kuten terveen lapsen sopiikin. Rekiretkellä maasto oli selvästi kumpuilevaa ja hevonen hieman vallaton: Rytminen ja tempollinen leikittely, urkujen korkea rekisteri ja hetkittäin Hammondia muistuttava soundi loivat mielikuvan posetiivista, jonka soittaja vaihtelee kammen pyöritysnopeutta. Sama hilpeän vekkuli meno jatkui laulussa We wish you a merry Christmas, jonka jälkeen rauhoituttiin jälleen vibrafonin esittäessä soolona Sibeliuksen vähemmälle huomiolle jääneen Harpunsoittaja-kappaleen. Sylvian joululaulu ja Mökin nukkuu lumiset (jälleen pianosäetyksellä) antoivat kuulijalle mahdollisuuden jäädä kellumaan ajan virtaan, kauas joulukiireistä ja stressistä.

Konsertin loppupuolella soittajat kiipesivät vielä parvelle, jolta pian kantautuivat Little Drummer Boyn jykevät sävelet Ravelin Boleron hengessä. Heinillä härkien kaukalon kuultiin hyvin hitaana ja raskaana surumarssina, jonka pohjalla jyrisivät uhkaavat urkupisteet. Pateettisuuden rajoja hipoi myös Sydämeeni joulun teen –laulun tulkinta, mutta aivan yhtä painavaa hautajaistunnelmaa huokuva kuin edeltäjänsä se ei sentään ollut. Reilun tunnin mittaisen konsertin päätti se pakollinen yhteislaulu Enkeli taivaan.

Kaiken kaikkiaan Lidslejen ja Kallion joulukonsertti oli miellyttävän monipuolinen ja lämminhenkinen. Tulkinnat olivat kaikkea muuta kuin kliseisiä ja tuuban matala soundi ja vibrafonin taianomaisen pehmeä kilinä kietoivat yleisön lempeään syleilyynsä. Rauhalliset tempot ja mietteliäs soitto antoivat tilaisuuden unohtua menneisiin ja haaveilla tulevista. Konsertin loppupuoli oli tyyliltään turhan raskas, mutta kokonaisuudesta jäi hyvä mieli, jonka siivittämänä oli antoisaa kävellä kotiin halki lumisen, jouluvalaistun taajaman. Toivottavasti soittajat jaksavat tulevanakin vuonna saapua konsertoimaan Nastolaan!