Tuhon vapauttava voima

Konserttiarvio. Sinfonia Lahti Sibeliustalossa 12.2.2015. Jaakko Kuusisto, kapellimestari. Lauri Porra, sähköbasso. Wagner – Porra – Schönberg – Sibelius.

Sinfonia Lahden helmikuisessa konsertissa sankoin joukoin paikalle kokoontunut yleisö sai nauttia harvinaisen monipuolisesta ohjelmasta. Tunteiden paloa koettiin heti alkuun Wagnerin mahtipontisen Tristan ja Isolde –oopperan alkupreludin ja lopun lemmenkuolon parissa. Hitaasti ja pidätellysti pyörteilevät pitkät linjat yhdessä täyden, mutta hienotunteisen soundin kanssa loivat vastustamattoman imun kohti loppua, jossa tragedian rakastavaiset saavat toisensa vasta kuolemassa. Wagnerin säveltämä kuolema on todellinen kliimaksi – miltei kolmituntisen oopperan patoutuneet himot purkautuvat lopulta orgastiseen yhteyteen, joka juuri ennen laukeamistaan hengästyttää kuulijankin.

Vapauttavaa tuhoa tarjosi myös Sibeliuksen jälkeläinen Lauri Porra yksiosaisen, mutta laajan Entropia-konserttonsa kantaesityksellä. Sähköbasso ei ole totunnaisimpia soolosoittimia sinfoniakonserteissa, mutta tämän jälkeen on kyllä kysyttävä miksei. Toki on muistettava, että populaarimusiikin soittimia ja orkesterisoundia yhdisteltiin jo progressiivisen rockin varhaisvaiheen taiderockissa. Joka tapauksessa kaaosta tarkoittava entropia välittyi musiikista pelottavan vaikuttavasti vellovana ja uhkaavana. Tyylillisesti mieleen nousi monenlaisia vaikutteita: wagneriaaninen mahtipontisuus, Esa Kotilaisen kokeellinen elektronimusiikki, Tuomari Nurmion maapallon tuhosta kertova On aika soittaa sinfonia ja Berliozin Fantastisen sinfonian oopiuminhuuruinen painajaiskohtaus, jossa päähenkilö näkee omat hautajaisensa, joihin noidat ja pirut saapuvat tanssimaan.

Lopullisen tuomion musiikillinen kuva nousi Entropiassa jyhkeistä soundeista, vahvasta orkesterimiehityksestä, kirkonkellomaisista putkikelloista ja hetkittäisistä elektronisesti tallennetuista pätkistä, jotka ovat elokuvamusiikin termein akusmaattisia; akusmaattisen äänen lähde ei ole nähtävissä, joten se on aineeton ja tunnistamaton uhka. Taidokkaat bassosoolopätkät huipentuivat virtuoosisooloon, jonka aikana orkesterikomppikin muuttui hevirockiksi. Ja sitten kaikki oli ohi – massiivista tuhoa seurasi herkän hauras, sibeliaaninen hymni, johon teos loppui. Räjähtävien suosionosoitusten jälkeen kuultiin encorena vielä Finlandia-hymnin sähköbassomukaelma. Miten siis suhtautua sähköbassoon orkesterisoittimena? En hämmästyisi, vaikka järkälemäinen Entropia nousisi tulevaisuudessa samaan kulttiasemaan kuin Bachin Matteus-passio, Mozartin Requim ja Wagnerin Ring-sarja.

Väliajan jälkeen orkesterin kokoonpano kutistui 15-henkiseksi Schönbergin yksiosaisen 1. kamarisinfonian ajaksi. Atonaalisuuden käyttäjänä tunnetun säveltäjän teoksesta oli vaikea saada kokonaisvaltaista otetta ensikuulemalla – sinfonian ilmaisu on paikoin räikeää, neuroottista ja tulvillaan nytkähdyksiä ja pieniä vipellyksiä. Teoksen voi mieltää jakautuvan 5 taitteeseen, mutta niiden rajat jäävät varsin hämäriksi. Vaikkei sinfonian hahmottaminen sujunutkaan ongelmitta, se antoi tilaisuuden nauttia erilaisista affekteista ja vaikutelmista. Selvärajaisten teemojen puute ei pakosta ole käsittämätön ilmiö moniajoon (multitasking) ajautuneelle nykyihmiselle. Schönbergin tuotanto vaatisi hahmottuakseen kuitenkin useampia kuuntelukertoja.

Konsertti huipentui Sibeliuksen viimeiseksi laajamuotoisemmaksi teokseksi jääneeseen sinfoniseen runoon Tapiola. Teoksessa kuultiin helposti tunnistettavissa oleva, mutta vaikeasti määriteltävä sibeliaaninen soundi, jonka hiomisessa Sinfonia Lahti on vuosien varrella yltänyt ainutlaatuisiin saavutuksiin. Tapiolassa eli metsän valtakunnassa voi kuulla kesyttömän ikimetsän huminaa ja tulkintansa mukaan joko hyttysparven ininän tai hyytävässä viimassa tuiskuavan lumen. Sävelkieli henkii arkaaista voimaa ja kristinuskoa vanhempaa myyttisyyttä, suomalaista muinaisuskoa ja luonnon kunnioitusta. Tapiolasta välittyy suomalaisten kahtalainen suuntautuminen villiin korpeen – se on sekä uhka että voimavara.

Kokonaisuutena konsertti oli yksi viime vuosien parhaista. Kattava ohjelma, suuret tunteet ja loistava tekniikka – mitä muuta tarvitaan?