Viehkeää Elvis-retroilua

Teatteriarvio. Musikaali Love Me Tender Lahden kaupunginteatterissa kaudella 2017–2018.

Lahden kaupunginteatterin tämän kauden vetonaula lienee 2.9. ensi-iltansa saava musikaali Love Me Tender. Elviksen lauluilla ryyditetyssä kepeän koomisessa farssissa nuori kapinallinen lättähattu Chad saapuu moottoripyörällään kitara selässä tiukkojen siveyslakien alla kärvistelevään pikkukaupunkiin. Musikaali ei siis kerro Elviksestä, vaikka päähenkilön roolihahmo tyyliltään kovasti nuorta rockin kuningasta muistuttaakin. Rock and rollin kulta-ajan musiikki yhdistyy lavalla 1950-lukulaiseen retroestetiikkaan esiintyjien puvuissa ja lavastuksessa.

Love Me Tender ei ole produktiona suureellisimmasta päästä. Osasyynä pienehköön miehitykseen lienee Lahden ammattikorkeakoulun esittävien taiteiden koulutuksen alasajo. Lavalla nähdään verrattain maltillisenkokoisen näyttelijäkaartin lisäksi kahdeksanhenkinen orkesteri, mikä tekee esityskokonaisuudesta rennon ja jopa intiimin – Broadway-tyyppisissä suurmusikaaleissa orkesteri on yleensä kätketty lavan alle orkesterimonttuun. Vaikka esiintyjiä siis on takavuosina nähny lavalla enemmänkin, Love Me Tender ei jää muilta osin jälkeen suuremmistaan: Pieni orkesteri tavoittaa isoa paremmin Elviksen kappaleille ominaisen soundin ja hengen, ja liian runsaslukuisesta näyttelijäkaartista on vaikea muistaa kaikkia hahmoja, joille nyt jää tilaa tuoda luonteensa esiin. Kun kysymys on komediallisesta musikaalista, hahmot ovat väkisinkin karikatyyrejä. Kerronta rakentuu kolmiodraamoille ja ristiinpukeutuminen on kuulunut asiaan jo operettiajasta lähtien. Tanssinumeroissa tiimi on tavoittanut veikeän letkeyden.

Elviksen lauluja on musikaalissa käsitelty melko pitkälti alkuperäisille uskollisesti. Yhtään Elviksen veroista laulajaa ei kuulla, mikä tuskin on yllätys, mutta kun tarina ei Elviksestä kerro, imitointia ei ole syytä odottaakaan. Näinkin joukosta löytyy parempia ja huonompia laulajia siinä missä osuvia ja ei niin toimivia esittäjäkohtaisia valintoja kulloisenkin laulun kohdalla; esimerkiksi joillekin naisäänille sovitukset kipuavat turhan korkealle, jolloin lopputuloksena on kimeää kiekumista. Sen sijaan täytyy antaa pisteitä Natalien/Eddien esittäjälle, joka naiseksi pystyy laulamaan kunnioitettavan matalalta yllättävän hienosti. Yksi esityksen kiehtovimmista duetoista puolestaan kuullaan Chadin ja museonjohtaja Sandran välillä, kun ensinmainittu laulaa Teddy bearia ja jälkimmäinen Hound dogia – kaksi kappaletta on fuusioitu sangen oivaltavasti.

Kokonaisuutena Love Me Tender on riemukas, menneiden vuosikymmenten nostalgiaa henkivä hyvän mielen esitys. Esiintyjäkaartista huokuu peittelemätön into musikaalin tekemiseen. Elviksen lähes kaikkien tuntemat ikivihreät siivittävät hupailua hienosti. Lopussa kaikki päätyvät toki onnellisesti yhteen sopivimman kumppanin kanssa ja tiukkapipoiset siveyslait heitetään romukoppaan nuoren parin ajaessa moottoripyörillään auringonlaskuun.