Hectorin kesäbiisit

Kesä koittaa, aurinko helottaa ja herkkänahkaiset jurottavat sisällä. On siis taas kepeän kesämusiikin aika. Suomessa kesäbiisit värittävät monien lomakokemusta ja suurin osa populaarimusiikkiartisteista on tempaissut ainakin jonkinlaisen kesärallatuksen siinä missä joululaulunkin. Kesäbiisien maailma on yleensä lomailijan paratiisi, jossa kaikilla on mukavaa ja lempi kukoistaa.  Tällä kertaa päätin tarkastella Hectorin laajasta tuotannosta kumpuavaa kesätematiikkaa.

Hectorin varhaisimpiin kesälauluihin kuuluu vuoden 1972 Nostalgia-albumilta löytyvä Heinäpellolla. Folk-genreen luokiteltavan kappaleen mielenkiintoisimman koukun luo populaarimusiikissa harvemmin kuultu putputtava fagotti aaltoilevilla välikuvioillaan. Lyriikaltaan laulu on melko tavanomainen, joskin enemmän vihjaileva kuin suorapuheinen kesäromanssin kuvaus rattoisasti D-duurissa ja säkeistö–kertosäkeistö-muodossa. Toisaalta pitänee huomioida, ettei kesäbiiseissäkään ehkä ollut soveliasta puhua seksistä yli 40 vuotta sitten yhtä suoraan kuin 2000-luvulla (vrt. esim. Neljä ruusua – Missä vaan [2001]).

 Vuoden 1976 Hotelli Hannikainen –albumilla puolestaan kuullaan ruotsalaista käännösiskelmää Snadi kundi stadista, jossa kaupunkilaispoika lähtee maalle lomailemaan. Kesää ei korosteta, mutta onkiminen, sahdin juominen ja koivun alla istuminen viittaavat kyllä lämpimään vuodenaikaan. Simppeli AB-muoto tässäkin kappaleessa tekee siitä soveliaan kesäbiisin, kun aiheenakin on pako kaupungista ja rutiineista. Hieman irvailun makua tematiikkaan kuitenkin tuo lopun musiikillisen aineksen tiivistyminen ja koventuminen, jonka päälle laulaja karjuu ”menen kaivoon”. Eskapismiajatuksen huipentuminen kaivoon hyppäämiseen herättää kysymyksiä syy-yhteydestä – onko ajatus loman loppumisesta niin rankka vai alkaako maalaiselo jo tympiä?

Niin ikään vuoden 1976 singlessä Lola kertoja ihastuu eksoottiseen naiseen jäätelökioskilla. Kertosäkeistössäkin lauletaan: ”sä oot kielletty omppuni vaan, na-na-na-naa. Lola, mä koska pääsen sua maistelemaan, oh-la-la-laa.” Kesäbiiseille tyypillisesti hyväntuulinen ja epämääräisesti kaksimielinen lallatus ei kärsi edes siitä, ettei himokkaan yli-innokas kertoja pääse saatille – Lola pysyy etäisen tavoittamattomana jäätelöpuikkoineen, mutta kertoja jaksaa haikailla kiellettyä hedelmää. Kiehtovasti Hectorin kappale yhdistyy The Kinks –yhtyeen samannimiseen listahittiin (1970), jossa nimeä Lola lauletaan samaan tyyliin nasaalisti keikistellen. Kinksin tarinassa kertoja tapaa baarissa Lolan, joka sitten osoittautuukin mieheksi. Suhteessa tähän Hectorin kappaleen humoristisuus avautuu vieläkin monitulkintaisemmaksi laulun näennäisestä yksinkertaisuudesta huolimatta. Sukupuolisia merkityksiä sopii pohtia.

Kaikki ei ole siltä miltä näyttää myöskään vuoden 1980 Linnut, linnut –albumin kappaleessa Kesäyllätys. Herkkä, akustinen musiikki säestää pääsääntöisesti E-duurissa kertomusta kesäisestä rantaidyllistä rakastetun kanssa. B-taite luo kuitenkin konfliktin – räkäinen nauru johtaa kiivaampaan vuodatukseen: ”En siltikään sua saa-, sua saa-, sua saanut, vaikka tiesin tään: olet monen, monen muun kanssa maannut.” Ensimmäisen B-taitteen lopuksi A-taitteiden seesteisyys palaa kevyin askelin, kun rakastettu juoksee nauraen kaupunkiin. Toisessa A-taitteessa kertoja vaeltelee turmion teillä, kunnes kohtaa rakkaansa jälleen ja he palaavat idylliinsä osoittamaan rakkauttaan rannalla. Vaan kuinka ollakaan, toinen B-taite kertoo, ettei kertoja nytkään saa pitää rakastettuaan; sen sijaan hän huomaa sukupuolenvaihdosleikkausarvet. Kolmas B-taite, johon toisesta jatketaan suoraan, päättyy samoin kuin ensimmäinenkin, mistä voi tulkita, että kertoja joka tapauksessa olisi halunnut jatkaa yhdessä petolliseksi osoittautuneen ihastuksena kanssa. Todellinen kesäyllätys kuitenkin! Laulun herkkä kaipaus ja lopulta paljastunut totuus ovat ironisessa ristiriidassa, joten kappaletta voi pitää tyypillisen kesäbiisin parodiaversiona.

Toinen Linnut, linnut –albumilta löytyvä laulu ei välttämättä ole varsinainen kesäbiisi, vaikkakin ”on päivä heinäkuinen” – Vaunu vailla kuljettajaa kertoo ironisen huolettomasti siitä, kuinka kaikki on menetetty: ”Ja kaikki horjuvat kaiteet, et tukea saa kun tarvitset, sä kaadut, kaadut.” Musiikissa komppi muistuttaa kiskojen lonksutusta junan alla eli se voidaan tulkita rautatie-topokseksi (musiikin vakioaihe) huuliharppuineen kaikkineen. Kesä ei siis ole ilon aikaa jokaiselle, vaan lomalaisen huolettomuus on toisen kohdalla rappiollinen hälläväliä-asenne: ”Ei huolta eilisestä, on huominenkin mennyt, en luovu enkä estä, mä liene pessimisti en nyt.”

Singlessä Kesäyö (1989) on kaikki kesäbiisin temaattiset ainekset: yksinkertaisuus, tarttuvuus, rannalla loikoilu, alkoholi ja yhden illan juttu. Tropiikilta, kookokselta ja rakkaudelta tuoksuva nainen viettää päivän rannalla yläosattomissa, menee illalla terassille, iskee miehen yöksi ja hätistää tämän aamulla ulos lähtiessään itse taas rannalle. Rantapäivien ja terassi-iltojen päätteeksi koittaa aina tuoksuva, kiihkeä, viileä ja niin pitkä kesäyö. Välisoitossa kuullaan latinorytmejä ja muutenkin musiikillista materiaalia leimaa rentous ja vapaus. Laulun naista voi pitää kevytkenkäisenä, mutta suomalaisille kesäbiiseille ominaisesti tätä ei pidetä paheksuttavana – onhan kesä vapauden aikaa sukupuolisestikin. Hectorin kesäkappaleista tämä lienee heteronormatiivisin ja vähiten moniselitteinen.

Hectorin laajasta tuotannosta löytyy siis muutama ”kesäbiisi”, vaikkeivät ne Kesäyötä lukuunottamatta tyypillisimmästä päästä olekaan. Kappaleet haastavat pohtimaan kesäromansseja useammalta kannalta – kiimainen kesälomailija voikin tulla torjutuksi tai huomata erehtyneensä. Hectorin ote kesäbiiseihin on varsin parodinen, mutta suosittujen kesäbiisien tyhjänpäiväisyyden huomioiden irvailuun on varaakin. Kesä kaikilla, onni yksillä!