Konserttiarvio. Hexit-kiertue Tampere-talossa 10.12.1019.
Pitkän ja ansiokkaan uran tehnyt Hector jättää estradit
taakseen kunniakkaasti, mutta varman päälle pelaten: Hectorin asemassa olevalta
artistilta olisi odottanut jäähyväiskiertueen suhteen rohkeampia irtiottoja.
Nyt ohjelma perustui yli 90-prosenttisesti kolmen edellisen kiertueen antiin,
ja kappaleiden sovituksetkin vaikuttivat pysyneen samoina. Uran viimeisellä
lavakiertueella olisi ollut mielekästä luoda kattava retrospektiivi kautta albumituotannon,
mutta lukuisat albumit ja aikakaudet jäivät täysin vaille edustusta.
Esimerkiksi 2014 ilmestyneeltä Hauras-albumilta
ei tällä kertaa kuultu mitään, kuten ei lukuisilta 1980-luvun albumeiltakaan. Mikä
vielä omituisempaa, viime vuonna julkaistu joululevy oli unohdettu kokonaan,
vaikka kiertueen ajankohta olisi ollut mitä otollisin Hectorin omille
joululauluille.
Syksyllä Hector kertoi Arto Nybergin haastattelussa
pyrkineensä poimimaan ohjelmaan myös aiemmin livenä esittämättömiä laulujaan.
Näitä olisi saanut olla useampikin, sillä nyt mukaan olivat mahtuneet vain Olet lehdetön puu ja Velisurmaaja. Edellämainittu kuultiin
hienona, tunteikkaana ja kypsyneenä tulkintana, mutta folkia ja raskasta rockia
yhdistelevä Velisurmaaja lukeutui
suorastaan konsertin tähtihetkiin ja harvoihin yllätyselementteihin. Tuttua ja
kaiketi lähes pakon sanelemaa, joskin myös toimivaksi testattua
Hector-konserttimateriaalia edustivat muun muassa Asfalttiprinssi, Kaikki tahtoo rakastaa, Mandoliinimies, Kuningatar ja Olen nielaissut kuun. Listan viimeinen virallinen laulu oli
ikoninen, aavistuksen melankolinen Lumi
teki enkelin eteiseen. Encore-kappaleen suhteen mielikuvitus oli loppunut
kesken, sillä Yhtenä iltana kuultiin
illan viimeisenä myös kahden vuoden takaisella kiertueella. Sama oli myös
lauluun Kuunnellaan vain taivasta
(uusin laulu koko konsertissa muuten, yksi harvoista vuosituhannella
ilmestyneistä) ympätty vitsi, jossa kohdassa ”onko kaikki hyvin USA?” bändi piti kenraalitauon, kun
taustakankaalle heijastettiin Donald Trumpin kuva – oivallus, joka nauratti
enemmän ensimmäisellä kerralla vuonna 2017.
Tietyt tekniset kömmähdyksetkin häiritsivät Tampere-talon konserttielämystä
joissain määrin. Äänentoiston ja balanssien kanssa ilmeni ongelmia, jotka
aiheeseen perehtymätönkin huomasi. Ulkomusiikillisista tekijöistä mainittakoon
lavan taustalla näytetty videomateriaali, joka kärsi siitä, ettei valkokangas
ollut yhtenäinen kuten aiemmilla stadion-kiertueilla, vaan jaettu kolmeen
erilliseen osaan. Tällä kertaa lavaa ei myöskään kuvattu reaaliajassa niin,
että artistin ja bändin olisi voinut nähdä lähikuvassa isolla kankaalla.
Kaiken kaikkiaan kokemus oli siis Hectorin edellisiin
kiertueisiin verrattuna latteampi. Hector-fanille on kova paikka myöntää, ettei
suosikin konsertti ollutkaan häikäisevä, suurenmoinen spektaakkeli, vaan ihan
vain mukava keikka. Varsinkin, kun seuraavaa ei ehkä tulekaan enää. Totuus on
kuitenkin, että Hexit-kiertueen ohjelma oli valtaosiltaan viimeisten viiden
vuoden kiertueista koottu copy-paste–kollaasi. Hectorin edellisiin kiertueisiin
sisältynyt huikea, värähdyttävä Vanhan
kirkon puisto komeine instumentaaliosioineen oli nyt jätetty pois, mikä tuotti
pettymyksen allekirjoittaneelle. Vahva tulkinta Herra Mirandoksesta Esa Kotilaisen nostalgisine
syntetisaattorisaundeineen lohdutti sentään hieman.
Ei voi sanoa, että konserttikokemus olisi huono ollut. Se
olisi vain kaivannut sitä jotain vaikeasti määriteltävää imua ja flow-tilaa,
jota edelliset kiertueet tarjosivat. Vanhat tutut kiertueklassikot irtosivat
varmalla ja vakaalla otteella, eikä uran alkuvaiheen suurissa hiteissä toki
mitään vikaa ole, mutta jäähyväiskiertueella olisi voinut mennä vielä astetta
pidemmälle viime vuosiin verrattuna ja repäistä rohkeasti myös vähemmälle
huomiolle jääneitä tai kauemmas takavuosien kiertueille unohdettuja lauluja
vielä kerran päivänvaloon. Myös taustakankaalle heijastetun kuva- ja
videomateriaalin suhteen olisi kaivannut omaperäisempää ja kunnianhimoisempaa
otetta. Nyt tarjolla ei ollut juuri mitään yllättävää, vaan kokonaisuus oli
harmillisen ennalta-arvattava.
